Kaksoskapinaa

Kaksostelua

Minulla on kaksi kissaa, sen olenkin jo tainnut mainita. Kissat ovat kaksoset (pentueessa saattoi olla enemmänkin porukkaa, mutta nämä kaksi olivat jääneet viimeiseksi kotia vaille).

"Kurkur, huomaattehan te mut nyt varmasti vai toimiiko tää kauas kaukaisuuteen -runopose paremmin?"

Unto on pinkkinenäinen mammanpoikaherkkis, jonka elämäntehtävänä on olla (ihmis)huomion keskipisteenä. Jurputus alkaa heti, jos joku ei ole hetkeen huomioinut. Etenkin naiset saavat Unton sekaisin. Tyttökavereideni tullessa kylään Unto näyttää kaikki temppunsa, kurnuttaa ja tahtoo leikkiä. Öisin Unto nukkuu jalkopäässä ja tulee kurnuttamaan mahan tai rinnan päälle. Jos yösilitys hetkeksi herkeää, tuntee poskellaan kohta pehmeän ja kynnettömän kissantassun painalluksen. Unto on se, joka huutaa hylkäyshuutoa, kun kuvittelee meidän lähteneen ja mököttää jos olemme poissa liian pitkään. Se myös tuo sänkyymme saaliinaan villasukkia ja lankakeriä. Nytkin joku kurnuttaa jaloissa.

Ylväs ja herkkä Hertta

Hertta on laiska lullero, joka hautoo pienessä päässään maailmanvalloitusta ja kuvittelee olevansa prinsessa. Hertalle ihmiset ovat vessanputsausta ja ruuanantamista varten. Joskus poliittisissa tarkoituksissa ihmisiä voi lähestyä hellästi, propaganda on propagandaa. Läppärin takana voisi oleilla ihmisten seurassa, jos typerät ihmiset eivät hätistäisi siitä pois. (Menee muka karvoja tuulettimeen, pah!) Hertta arvostaa myös korkeakulttuuria ja tiedettä, ja on aina seurana jos luetaan ja etenkin jos luetaan tenttikirjaa tai askaroidaan gradua. (Lekottelu kirjan tai lehden päällä luo kuvaa älykkäästä hallitsijasta.) Tieteen arvostuksesta kertoo sekin, että aikanaan pääsykoekirjani toimi myös prinsessallisena hampaidenteroitusvälineenä.

Kaksostelua vuodelta 2008.

Kuten sanoin, kissat ovat kaksosia. Ne tekevät kaiken kahdestaan. Ne viettävät aikaa synkronoiduissa kissa-asennoissa. Ne tuijottavat yhdessä ulos. Ne tulevat syömään yhdessä. Ne nukkuvat yhdessä. Ne peseytyvät yhdessä. Nyt tähän kaksosrakkauteen on kuitenkin tullut ryppy. Hertta oli eilen eläinlääkärissä (ei mitään vakavaa, onneksi). Jostain syystä Unto on mennyt Hertan lääkärikäynnistä ihan tolaltaan. Se on nyt vuorokauden sähissyt Hertalle. Ilmeisesti se kuvittelee kateellisena, että Hertta on käynyt huviretkellä tai sitten lääkärissä käytetty puhdistusneste on vienyt mennessään Hertan ominaishajun. Hertta on ihmeissään, tuijottaa vaan rumia puhuvaa veljeään silmät ymmyrkäisinä. Yleensä se on Hertta, joka pitää jöötä.

Seuraan tilannetta ymmälläni. Aluksi ajattelin, että kyse on hetkellisestä erehdyksestä. Arvelin, että Unto kuvittelee, että Hertan tilalle tuotiin toinen kissa. Nyt tilannetta on kuitenkin jatkunut jo vuorokauden verran. Onko kellekään muulle kissanomistajalle käynyt näin, että parhaat kaverukset yhtäkkiä muuttuvatkin vihamiehiksi? Kauanko tätä sähinää pitää katsella?