Rakas Eeva!
Seisot siinä yliopiston lähettämä paksu kirjekuori käsissäsi. Ihan kohta sinä soitat siskollesi ja tulevalle aviomiehellesi. Sitä ennen minä haluan sanoa sinulle muutaman sanan.
Ihan ensin minä tahdon onnitella sinua. Vain minä tiedän, miten paljon sinä olet nähnyt vaivaa tuon kirjekuoren eteen. Minä tiedän, miten sanat ovat menneet solmuun ja miten kirjaimet ovat asettuneet väärään järjestykseen tai unohtuneet kokonaan. Tiedän, miten olet tankannut tavuja ja tehnyt ylimääräisiä kesäläksyjä. Joku toinen olisi kyynistynyt ja kääntänyt selkänsä, mutta sinä menit rakastumaan niihin solmuun meneviin sanoihin. Käänsit, väänsit ja tankkasit niin kauan, että ne alkoivat soljua sinun tahtosi mukaan. Sinulle tuo paperinippu ei ole vain todistus hyvin luetuista pääsykoekirjoista, se on saavutus yli vuosikymmenen työstä.
Älä koskaan väheksy sitä saavutusta. Älä ikinä sano, että sinä luet vain suomen kieltä ja olet vain humanisti. Tulet kuulemaan loputtomasti vitsejä, joissa naureskellaan sille, että kyllähän nyt jokainen omaa äidinkieltään osaa. Sinun ei tarvitse itse alentua kertomaan samoja vitsejä. Seiso valintojesi takana pää pystyssä. Ne ovat sinun valintojasi, olet tehnyt ne itseäsi varten. Minä tunnen sinut. Sinä tahdot tehdä järkeviä valintoja, mutta kuuntele välillä sydäntäsi. CV ei ole koko elämäsi.
Älä menetä sitä paloa, joka on nyt sisässäsi. Se on välillä hukassa aikaisina aamuina tai unohtuu tenttikirjojen väliin, mutta etsi se uudestaan. Muista se puhdas oivalluksen ilo, joka valtasi sinut pääsykokeessa. Vala hyvä perusta opinnoillesi, mutta muista, että opintorekisteriotteeseen mahtuu huonojakin arvosanoja. Kaikessa ei ole pakko loistaa. Mene tekemään se tentti heti alta pois ja elä sen kakkosen kanssa. Et sinä lue sen enempää, vaikka kuinka vetkuttelet. Ja herran tähden, älä jätä sitä pakollista ruotsin kirjallista kurssia viimeiseen vuoteen!
Ole rohkea. Älä anna pelon lamauttaa sinua. Äläkä ainakaan pelkää sitä, mitä muut ajattelevat. Kukaan ei muista seminaarissa esittämääsi typerää kysymystä kymmenen vuoden kuluttua, mutta sinä ehkä muistat, että uskalsit avata suusi. Tutustu uusiin ihmisiin. Mene! Koe! Elä vähän! Kadu mieluummin tehtyjä kuin tekemättömiä asioita. Luota siihen, että elämä kantaa. Yritä muistaa se vielä viimeisenäkin opiskeluvuotena.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti