No se Split!

Mitä minä haluan sanoa Splitistä? Matka oli kiva. Häälomakohteena Split oli sopivan romanttinen, mutta kuitenkin rouhea. Paikka tuntui elävältä, ei pelkästään turisteille luodulta lomakohteelta. Joka puolella liputettiin kaupungin omaa jalkapallojoukkuetta. Paikallisia oli runsain mitoin rantabulevardilla ja sen ökykahviloissakin.

Parasta olikin hakea jäätelötötterö (pallo maksoi aina noin euron!) tai pala pitsaa (1,30 €) ja istahtaa Riva-rantabulevardin penkille ihmettelemään ihmisvilinää. Lapset juoksivat, aikuiset istuksivat tai kävelivät. Koirat jolkottelivat vapaina omistajiensa perässä. Meno oli leppoisaa. Auringon helottaessa taivaalla ja meren välkehtiessä edessä oli helppo uppoutua kepeisiin loma-ajatuksiin. Tämä oli ehdoton ykkösajanvietteemme ja hyvä niin. Ainoa miinus oli rantabulevardia hallitseva pulumafia. Pulut olivat aika röyhkeitä ja ainakin minä vähän pelkään noita dinosaurusten aivottomia jälkeläisiä, jotka voivat läjäyttää kakkapommin viattoman turistin kutreille hetkenä minä hyvänsä.

Riva!

Pelottava pulu uhkaa lomalaisten rauhaa.

Toinen ajanvietteemme oli Diocletianuksen palatsialueella kiertely. 300-luvulla keisari Diocletianuksen eläkepaikaksi rakennettu palatsi on suuri, miltei oma kaupunginosansa, ja hyvin säilynyt. Palatsi on Unescon maailmanperintökohde. Emme lopulta saaneet aikaiseksi mennä maksulliselle esittelykierrokselle tai aluella oleviin museoihin, mutta riitti näkemistä muutenkin. Itse ainakin nautin kapeilla kujilla vaeltelusta. Leikittelimme sillä ajatuksella, mitä kaikkea palatsin seinät olivat vuosien saatossa ehtineet todistaa. Samat seinät, jotka olivat olleet pystyssä jo roomalaisten aikana, olivat myös nähneet Venetsian vallan ajan, Napoleonin joukot, Itävalta-Unkarin ja Jugoslavian. Nyt niitä toljotti joukko turisteja.

Alue ei tosin ollut mikään kuivakka ulkoilmamuseo, vaan palatsin alueella asuu yhä ihmisiä ja (turisti)ravintoloitakin tuntui olevan jokaisen aukion nurkassa. Myös erilaisia puoteja ja merkkiliikkeitä löytyi kapeiden kujien varsilta. Alue on todella sokkeloinen, joten sieltä ei varsinaisesti kannattanut lähteä etsimään mitään. Parasta oli vain antaa jalkojen viedä ja nenän näyttää suuntaa.

Diocletianuksen palatsissa hengaili meidän lisäksemme myös roomanaikaisia sotilaita.

Osa kujusta oli todella kapeita.

Palatsialue on nähnyt kaikenlaisia valloittajia. Viimeisimpänä turistit ja tägääjät.

Mihinhän nämä portaat johtavat?

Asiakaspalvelu oli Splitissä usein aika kehnonlaista. Ravintolassa sai odottaa tarjoilijaa ensin tilauksen yhteydessä ja uudestaan laskua pyytäessä. Kaupassa myyjä ei kerran löytänyt sämpyläpussista hintaa, joten pussi heitettiin olan yli kovaan ääneen säksätten. Sama kassaneiti otti asettamamme seuraava asiakas -kapulan pois kovaan ääneen huokaillen ja sitten hetken päästä sekoitti meidän ja seuraavan asiakkaan ostokset. Toisaalta asiakaspalveluhaluttomuus oli positiivistakin: ravintolan ruokalistaa sai silmäillä rauhassa ilman sisäänheittäjää ja kaupassa sai rauhassa kastella ilman ylenpalttista tyrkytystä. Toki joissain paikoissa sai myös ihan asiallista ja ystävällistäkin asiakaspalvelua. Usein asiakaspalvelun laatu johtui varmaan myös yhteisen kielen puutteesta, sillä harva vanhempi ihminen taisi englantia ja me taas emme luonnollisestikaan osanneet kroatiaa. Nuorempi väki taas puhui englantia yleensä todella hyvin ja palvelukin pelasi paremmin.

Vaikka asiakaspalvelun laatu oli välillä mitä oli, niin koin kaiken toiminnan aina rehelliseksi. Yhden ainoan kerran koin pientä turistihuijauksen makua, kun aamiainen, joka näytti listalta herkulliselta, osoittautui leiväksi, sekä voi- ja marmeladinapeiksi. Varsinkin, kun mies sai samalla hinnalla ihan mehevän munakkaan. Noh, kerrankos sitä. Muuten laskut olivat täsmällisiä, vaihtorahat tulivat oikein, ruoka sitä mitä oli tilattu eikä mitään yllättäviä ekstramaksuja ilmestynyt tyhjästä.

Ruuasta en jaksa hirveästi jaaritella. Se oli hyvää. Pienemmällä budjetilla matkaajille suosittelen ehdottamasti pizzaa, se oli joka paikassa ohut- ja rapeapohjaista ja täytteet olivat freesejä. Mitä simppelimmät täytteet, sen parempi. Myös erilaiset pienistä kadunvarsipaikoista saadut leivät (etenkin Tripadvisorissakin hehkutetun Kantun Paulinen ćevapit, n. 2,5 €) olivat mainioita mahantäyttäjiä. Lisäksi söimme huiman määrän paikallisia viinirypäleitä, jotka olivat todella herkullisia.

Pizza oli hyvää!

Nolona tunnustan, että meihin iski kala-ahdistus ja tuoreet merenelävät jäivät pitkälti kokeilematta, vaikka ne varmasti ovat Splitin ruoka-aatelia. Katselimme Tripadvisorista arvioita ja kuvia, mutta koska jokaisesta paikasta oli tietysti aina muutama negatiivinen kommentti ("sairastuimme ravintolan simpukka-annoksesta", "kala oli selvästi mennyt huonoksi", "en ymmärrä tätä hehkutusta, ruoka oli pahaa", no kyllä te tiedätte), emme osanneet päättää mihin menisimme ja sitten loma olikin jo kulunut. Hups. Seuraavalla kerralla sitten.

Säät suosivat meitä koko reissun ajan. Yhtenä iltana/yönä ja sitä seuranneena aamuna ukkosti, mutta muuten aurinko helli meitä pohjoisen asukkeja. Paikalliset tosin kulkivat toppatakeissa ja miehen kroatialaistuttu päivitteli matkasta kuultuaan, että miksi ihmeessä olimme matkustaneet maahan talvella.